Kujelman Oriasema
virtuaalitalli | a sim game stable
Draconis ERJ-II
|
Rotu, sukupuoli: holstein, ori
Syntymäaika, ikä: 28.01.2015, 14-vuotias Säkäkorkeus: 164 cm Rekisterinumero: VH15-044-0198 |
Omistaja: lottis VRL-13831
Kasvattaja: Hannes Reinhild Painotuslaji: esteratsastus Koulutustaso: 160 cm |
Luonnekuvaus
Draconis on astetta herkempi holstein-ori, joka ei arjessaan kovinkaan paljoa vaihtelevuutta tai ylimääräistä hälinää kestä. Parhaimmillaan Draco on oman, tutun omistajansa kanssa tavallisessa talliarjessa. Säännöllisyyttä ja rutiinia rakastava ori jostain syystä kuitenkin ryhdistäytyy kisamatkoilla, kunhan ratsastajana on oma ihminen, eli omistaja. Vieraita ihmisiä kohtaan Draco on kovin välinpitämätön, eikä ota kontaktia juuri lainkaan. Omistajan seurassa taas se on mikäkin halinalle, jatkuvasti rapsutuksia ja huomiota kerjäävä ori, jolle saa lässyttää sydämensä kyllyydestä. Voi siis rehellisesti sanoa, että Draco todella on niitä yhden ihmisen hevosia, jotka toimivat parhaiten vain ja ainoastaan oman tyyppinsä kanssa. Arjessa Dracon elämä pyritään pitämään mahdollisimman tasaisena, jotta herkkis ei vetäisi slaageja virheellisistä aikatauluista tai muuttuvista ympäristötekijöistä, kuten tarhan tai karsinan vaihdosta.
Vaikka Draco onkin omistajansa kanssa rennompi ja kykenee jopa siihen, että toimenpiteet suoritetaan välillä eri järjestyksessä kuin normaalisti, vaatii se muiden ihmisten kanssa tiukkaa rutiinin noudattamista. Harjaaminen suoritetaan samalla kaavalla, pesu tehdään tietyssä järjestyksessä, kengitys aloitetaan ja lopetetaan juuri tietyistä jaloista jne. Kaikki tämä voi kuulostaa kovin hankalalta, mutta kun näihin omituisuuksiin tottuu, on orin kanssa helppoa ja mutkatonta työskennellä. Eläinlääkäriin Draco ei tosin varmaan koskaan tule tottumaan ja yksinkertaisimpiinkin toimenpiteisiin on rauhoittaminen se järkevin vaihtoehto. Toki rauhoitusaineen pistäminenkin on aina oma prosessinsa ja omistajan täytyy ehdottomasti olla orin tukena näissä tilanteissa.
Ratsuna Draco on äärimmäisen herkkä ja anteeksiantamaton. Se reagoi välittömästi, jopa räjähtävästi, ratsastajansa virheisiin, etenkin jos kyseessä on vieraampi ratsastaja. Ratsastaessakin siis pätee samat säännöt kuin muutenkin: kun omistaja istuu selässä, Draco on paljon miellyttävämpi, rennompi ja vaikka se pysyykin herkkänä ja nopeasti reagoivana, ei se kuitenkaan menetä hermojaan niin nopeasti virheen sattuessa. Draco vaatii ratsastajaltaan vakaata kättä ja rauhallista pohjetta, tasaista istuntaa ja hyvää reagointinopeutta. Sileällä työskennellessä Draco jää helposti edestä tyhjäksi ja on vähän lentoon lähdössä helpoimmissakin tehtävissä. Orin kanssa saa työskennellä paljon rentouden eteen, mutta vihdoin sen löytyessä on tämä herra kyllä ihan osaava koulupuolellakin, vaikka onkin ehdottomasti esteratsu.
Mistä sitten huomaa, että Draco on ehdottomasti parhaimmillaan esteillä? Tietenkin sillä on erinomainen hyppytekniikka, se on tarkkaavainen, ketterä ja hyppykapasiteettia on isoihin luokkiin reilustikin. Sen lisäksi se on esteillä paljon tasaisempi ratsastaa ja paljon itsevarmempi. Siinä, missä muuten ratsastajan täytyy tähän hevoseen valaa itsevarmuutta jatkuvasti, esteillä ori tietää kyllä itsekin, mitä pitää tehdä ja se luottaa siihen, että se osaa ihan itsekin. Draco kuumuu herkästi, mutta pysyy silti helposti hallittavana herkkyytensä ansiosta. Herkkyys ei nimittäin tästä hevosesta karkaa missään tilanteessa, vaikka esteillä se sietää paremmin kyllä ratsastajan mokia, sillä palo esteille on niin kova, ettei ihan jokaisesta erehdyksestä ehdi kehitellä draamaa.
Dracoa voisikin osittain kuvailla myös vähän araksi hevoseksi, joka onneksi kyllä imee käsittelijänsä itsevarmuutta ja tasaisuutta itseensä. Tästä syystä ori tarvitseekin ympärilleen tasapainoisia, osaavia ihmisiä, jotka eivät lähde orin hötkyilyihin mukaan. Lastaamisen kanssa voi herkästi tulla ongelmia, jos lastaaja itse ei ole tarkkana ja varma otteissaan. Omistajan perässä Draco tosin menee melkein minne vain sen enempää epäröimättä. Kilpailuissa ori tosiaan tekee jonkin ihmeellisen ryhtiliikkeen, vaikka voisikin kuvitella, ettei tämän luontoisesta hevosesta saisi kilparatsua, vaikka kuinka yrittäisi. Kuten aiemmin mainittu, ori tietenkin vaatii radoille omistajansa selkäänsä, jotta se pysyisi suorituskykyisenä. Omistajan kanssa ei suuremmatkaan yleisöt niinkään haittaa, vaikka toki Draco on kilpailuissa vähän jännittynyt, mutta paljon rennompi kuin voisi olettaa.
Luonnekuvaus © enna
Vaikka Draco onkin omistajansa kanssa rennompi ja kykenee jopa siihen, että toimenpiteet suoritetaan välillä eri järjestyksessä kuin normaalisti, vaatii se muiden ihmisten kanssa tiukkaa rutiinin noudattamista. Harjaaminen suoritetaan samalla kaavalla, pesu tehdään tietyssä järjestyksessä, kengitys aloitetaan ja lopetetaan juuri tietyistä jaloista jne. Kaikki tämä voi kuulostaa kovin hankalalta, mutta kun näihin omituisuuksiin tottuu, on orin kanssa helppoa ja mutkatonta työskennellä. Eläinlääkäriin Draco ei tosin varmaan koskaan tule tottumaan ja yksinkertaisimpiinkin toimenpiteisiin on rauhoittaminen se järkevin vaihtoehto. Toki rauhoitusaineen pistäminenkin on aina oma prosessinsa ja omistajan täytyy ehdottomasti olla orin tukena näissä tilanteissa.
Ratsuna Draco on äärimmäisen herkkä ja anteeksiantamaton. Se reagoi välittömästi, jopa räjähtävästi, ratsastajansa virheisiin, etenkin jos kyseessä on vieraampi ratsastaja. Ratsastaessakin siis pätee samat säännöt kuin muutenkin: kun omistaja istuu selässä, Draco on paljon miellyttävämpi, rennompi ja vaikka se pysyykin herkkänä ja nopeasti reagoivana, ei se kuitenkaan menetä hermojaan niin nopeasti virheen sattuessa. Draco vaatii ratsastajaltaan vakaata kättä ja rauhallista pohjetta, tasaista istuntaa ja hyvää reagointinopeutta. Sileällä työskennellessä Draco jää helposti edestä tyhjäksi ja on vähän lentoon lähdössä helpoimmissakin tehtävissä. Orin kanssa saa työskennellä paljon rentouden eteen, mutta vihdoin sen löytyessä on tämä herra kyllä ihan osaava koulupuolellakin, vaikka onkin ehdottomasti esteratsu.
Mistä sitten huomaa, että Draco on ehdottomasti parhaimmillaan esteillä? Tietenkin sillä on erinomainen hyppytekniikka, se on tarkkaavainen, ketterä ja hyppykapasiteettia on isoihin luokkiin reilustikin. Sen lisäksi se on esteillä paljon tasaisempi ratsastaa ja paljon itsevarmempi. Siinä, missä muuten ratsastajan täytyy tähän hevoseen valaa itsevarmuutta jatkuvasti, esteillä ori tietää kyllä itsekin, mitä pitää tehdä ja se luottaa siihen, että se osaa ihan itsekin. Draco kuumuu herkästi, mutta pysyy silti helposti hallittavana herkkyytensä ansiosta. Herkkyys ei nimittäin tästä hevosesta karkaa missään tilanteessa, vaikka esteillä se sietää paremmin kyllä ratsastajan mokia, sillä palo esteille on niin kova, ettei ihan jokaisesta erehdyksestä ehdi kehitellä draamaa.
Dracoa voisikin osittain kuvailla myös vähän araksi hevoseksi, joka onneksi kyllä imee käsittelijänsä itsevarmuutta ja tasaisuutta itseensä. Tästä syystä ori tarvitseekin ympärilleen tasapainoisia, osaavia ihmisiä, jotka eivät lähde orin hötkyilyihin mukaan. Lastaamisen kanssa voi herkästi tulla ongelmia, jos lastaaja itse ei ole tarkkana ja varma otteissaan. Omistajan perässä Draco tosin menee melkein minne vain sen enempää epäröimättä. Kilpailuissa ori tosiaan tekee jonkin ihmeellisen ryhtiliikkeen, vaikka voisikin kuvitella, ettei tämän luontoisesta hevosesta saisi kilparatsua, vaikka kuinka yrittäisi. Kuten aiemmin mainittu, ori tietenkin vaatii radoille omistajansa selkäänsä, jotta se pysyisi suorituskykyisenä. Omistajan kanssa ei suuremmatkaan yleisöt niinkään haittaa, vaikka toki Draco on kilpailuissa vähän jännittynyt, mutta paljon rennompi kuin voisi olettaa.
Luonnekuvaus © enna
Sukutaulu
|
isä Drago V holstein, musta, 170cm emä Gricelda holstein, tummanrautias, 166cm |
ii. Damien ie. Elfrida ei. Théolex
ee. Edeline
|
Sukuselvitys
i. Drago V (musta, 170cm) melkein ruunattiin, sen verran eläväinen, vähän keskittymiskyvytön se oli nuorena. Se kuitenkin valmisteltiin oritestiä varten, ja jokin järki eksyi päähän, kun käytös vähitellen parani. Melko leikkisäksi, miltei huumorintajuiseksi hevoseksi Drago jäi loppuiäkseen, suurimmat ylilyönnit sekä ajoittaiset keskittymisongelmat sentään jäivät varsavuosiin. Oritestissään Drago oli lupaava jääden kuitenkin vain vähä puolivälin yläpuolelle. Nuorten luokissa holstein se teki vähän epätasaisia suorituksia osoittaen kuitenkin rohkeutta, esteälyä sekä alati paranevaa estetekniikkaa, kun (etenkin isänsä rakenteen huomioiden) pitkäjalkainen ori tajusi, minne ne jalat kuuluvat. Hieman verkkaiseen tahtiin ori nousi ensin 145-150cm -tasolle ja lopulta 160cm radoille. Kansainväliset kilparadat jäivät kuitenkin välistä, ori kilpaili ainoastaan kotimaassaan eikä lainkaan hullummalla menestyksellä; yleensä nollarata, vaikka sijoitus olisikin livennyt sormista. Dargon suurin ongelma oli sen hitaus, jota se kuitenkin paikkasi ketteryydellään - tällä hevosella tehtiin ne yleisöä kohahduttaneet tiukat kurvit ja uskaliaat vinolähestymiset! Jokin kuitenkin jäi puuttumaan, eikä Dragosta tullut World Cupien kärkinimeä.
Ryhdikäs, korkeajalkainen ori oli muilta mittasuhteiltaan liki moitteeton, ja erityisesti sen runkoa sekä jalka-asentoja kehuttiin kilpaa. Emän peruja, selkeästi. Emänsä upeita liikkeitä Drago tosin ei perinyt, ori jäi itse keskivertoliikkujaksi. Ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, ja koostaan huolimatta moni ratsuponikasvattaja kiinnitti Dragoon huomionsa. Keski-Eurooppalaiset hevoskasvattajat käyttivät Dragoa melko maltillisesti, sen sijaan Pohjoismaissa ori oli hyvinkin suosittu. Drago jätti jälkeläisilleen hyvän, toisinaan turhankin eläväisen ja leikkisän luonteen, hyvän ratsastettavuuden sekä esteälyä. Kapasiteetti sekä rakenne vaihtelevat paljonkin susirumasta 150cm -hyppääjästä kuvankauniiseen 130cm -ratojen tähteen, joten periyttäjänä Drago oli yhtä epätasainen kuin sen nuoruusvuosien kilpailutulokset. Ori lopetettiin hammas- ja suolisto-ongelmien vuoksi 25-vuotiaana.
ii. Oritestissään kolmanneksi tullut Damien myytiin jo nuorena Italiaan, jossa se kilpaili melko säästeliäästi nuorten hevosten luokkia nousten hitaasti, mutta varmasti 150-160cm radoille kilpaillen pääosin Italiassa sekä naapurimaissa. Kansainvälistä tähteä holsteinorista ei tullut, vaikka se menestyikin tasollaan. 160-senttinen, punarautias ori oli vähän matalajalkainen ja roteva, ennemmin vanhan mallin neliömäinen ratsu kuin modernimpi pitkäjalkainen ja kevyt sporttimalli. Damien ei antanut tämän häiritä itseään, ja olihan siinä vanhasta tyypistä ja matalista jaloista huolimatta paljon hyvää; erinomainen, vahva takaosa, hyväasentoiset lavat ja jalat, jalo pää sekä vahva, ylös kiinnittynyt, joskin vähän leveä kaula. Liikkeiltään Damien ei ollut erityisen säväyttävä, laukka tosin riitti vallan mainiosti 150-160cm radoilla työskentelyyn.
Kilpailuansioillaan ensimmäiselle kantakirjapalkinnolle kivunnut Damien ei aivan vastannut kilpahevosen stereotypiaa. Se oli utelias, leikkisän oloinen hevonen, vilkas ja ajoittain vähän häslä, vaikka työskentelyyn keskittyikin ja oli herkkä, hyvä ratsastaa. Käsiteltäessä se muistutti enemmän juuri varsaiän ohittanut nuorta vielä eläkepäivilläänkin. Vaikka ori ei vanhan tyyppinsä vuoksi ollutkaan tammanomistajien ykkösvalinta, Damienista jäi pitkin eurooppalaisia kantakirjoja, pääosin kuitenkin Italiaan, noin sata varsaa. Jälkeläisten paras puoli on niiden työmotivaatio sekä hyvä luonne, jolla on paikattu pitkälle toisinaan vaatimatonta liikettä tai hyppytekniikkaa. Jokunen jälkeläinen on noussut ihan kansainvälisille radoille, mutta mikään vuosisadan periyttäjäori tämä hevonen ei ollut. Damien eli 28-vuotiaaksi.
ie. Elfrida ei oikeastaan tehnyt muuta kuin kävi voittamassa tammatestinsä, kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja sen jälkeen teki varsoja toisensa perään näyttäytyen lähinnä näyttelykehissä sekä maitovarsansa rinnalla myyntitapahtumissa. Tummanruunikko, 165cm korkuinen holsteintamma tuli todella laadukkaasta, ihan olympiaratsuja tehneestä emälinjasta, eikä isälinja ollut yhtään huonompi. Kun tamma itse osoitti jo nuorena olevansa hyvätekniikkainen hyppääjä sekä hienoliikkeinen, kaunis ja tyylikäs hevonen moitteettomine kauloineen ja upeine runkoineen, kasvattajan päätös siitostamman urasta oli hyvin helppo. Eikä puoliveritamman rakenteessa muutenkaan ollut moitittavaa, se oli hieno, näyttävä hevonen jalosta päästä erinomaisesti kulmautuneisiin jalkoihin. Luonteeltaan Elfrida oli kuningatar, kuitenkin reilu sellainen, aina hyväkäytöksinen mutta nuoremmat tammat ruotuun palauttava rautarouva. Hyvähermoinen, käsiteltäessä moitteeton, ratsastettaessa yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä ja rohkea; ruunikko ei arastellut oikein mitään.
26-vuotiaaksi elänyt omistajansa kruununjalokivi loisti jalostuskäytössä, kuinka muutenkaan. Koko hevonen oli yksi prinsessasatu, ja sitä olivat myös Elfridan jälkeläiset; hyvärakenteisia, hienoluonteisia, kapasiteetikkaita estehevosia, vähintään keskivertoja myös periyttäjinä. Yksi Elfridan pojista on edustanut Hollantia maajoukkuetasolla, ja muutama maitovarsa on ollut huutokaupan kallein. Että sellainen hevosmaailman kouluttamaton kotiäiti!
e. Gricelda (tummanrautias, 166cm) syntyi todennäköisesti siksi, että kasvattajansa oli orin omistajan hyvä ystävä; laadukkaampiakin tammoja oli tarjolla nuoren orin ensimmäisen ikäluokan emiksi. Gricelda, 166cm korkuinen raudikko, onkin valitettavasti isänsä vaatimattomampia jälkeläisiä, 130cm ratojen hyvä harraste- ja kisapeli, muttei sellainen tähti kuin siitä toivottiin. Emän vaikutus näkyy vahvasti, tytär on samanlainen hyväluontoinen, vähän kolho hevonen, kuitenkin terve ja toimiva tapaus. Griceldan kaula on melko kevyt, kuitenkin hyvin runkoon liittynyt, runko syvyydeltään hyvä mutta vähän lyhyt ja takaosasta kulmikas. Jalat ovat kuivat ja hyväasentoiset, liikkeet suorat, väljät ja pitkät, eivät kuitenkaan järin ihmeelliset. Hyppytekniikasta sen sijaan ei juuri moitittavaa ole, kaikki ponnistuksesta jalkatekniikkaan toimii kuten pitääkin. Onkin vähän sääli, että näin rohkea, mielellään hyppäävä, herkkä ja yritteliäs hevonen, jonka tekniikkakin on vielä kunnossa, jämähti 130cm radoille eikä noussut korkeammalle. Tammatestissään sekä nuorten luokissa Gricelda oli vielä hyvin lupaava, mutta sinne nuoruusvuosiin se suurin menestys sitten jäi.
Tamma kuitenkin kantakirjattiin nippa nappa toiselle palkinnolle, ja sillä tehtiin tarkoin valittujen orien kanssa viisi varsaa. Jälki oli hieman epätasaista emän kaltaisesta 130cm -ratojen perushyvästä hevosesta aina korkeimpien tasojen ruusukehaihin. Rakenteeltaan varsat ovat emäänsä parempia, hyväjalkaisia ja fiksuja hevosia, yhtä vähän kipakampaa tapausta lukuun ottamatta hyväluontoisia ja ratsastettavuudeltaan kehuttuja. Gricelda viettää eläkepäiviä omistajansa tilalla paimentaen nuorempia tammoja.
ei. Mustankimo estelupaus, 168-senttinen Théolex kuoli vain viisivuotiaana ehtimättä todistaa täyttä potentiaaliaan. Vakava ähky sekä sitä seurannut leikkaus veivät orin jo nuorella iällä. Oritestissään sekä nuorten luokissa vakuuttanut, laukastaan sekä hyppytekniikastaan 9 pistettä saanut kimo oli lupaavan isälinjan poikia, lupaava itsekin, raamikas ja korrektirakenteinen hevonen erityisen hyvin asettuneella kaulalla, hyvillä lavoilla ja likimain täydellisellä rungolla. Vuohiset olivat vähän lyhyenpuoleiset ja etuset suppuvarpaiset, mikä ei kuitenkaan liikkeissä näkynyt. Théolex oli seurallinen, utelias ja hyväpäinen hevonen, rohkea ja helposti innostuva, ei kuitenkaan korviaan kadottava pojanviikari.
Nuoreksi hevoseksi orin kilpailutulokset olivat erinomaiset, ja kun se yhtenä vuonna oli käytössä muutamille tammoille, kiinnostuneita löytyi ympäri Eurooppaa. Orista jäikin, onneksi, kolmisenkymmentä varsaa useaan eurooppalaiseen kantakirjaan. Kuusi Théolexin pojista on jo kantakirjattu ja hyväksytty kaikkiin merkittäviin saksalaisiin kantakirjoihin, kilpailunäyttöjä jälkeläisillä on 130cm -radoilta aina 160cm -tasolle asti. Théolex periytti vahvasti hyvää luonnettaan sekä hienoa laukkaansa, kapasiteetti sekä komea rakenne periytyivät heikommin. Théolexin pojat ovat järjestään tammoja laadukkaampia, mutta isänemänä Théolex on toiminut erinomaisesti.
ee. Hyvästä suvustaan ja kaikin puolin lupaavista lähtökohdistaan huolimatta Edelinestä ei tullut sellaista tähteä kuin siitä toivottiin, ei kilparatsuna tai periyttäjänä. 167cm korkuinen punarautias holsteintamma oli tammatestissään lupaava, se suoritti varmasti ja erityisesti irtohypytyksessä se keräsi kehuja rohkeudellaan, hyppytekniikallaan sekä hyvällä asenteellaan. Nämä ominaisuudet eivät tietenkään iän myötä kadonneet, Edeline oli ikänsä todella rohkea (muttei tyhmänrohkea), hyväpäinen hevonen, joka teki mielellään töitä, kohtasi uudet asiat ja työtehtävät intomielin eikä hermoillut kisatilanteissa. Vielä nuorten luokissa varhaiskypsä Edeline menestyi, mutta jäi lopulta 130-135cm ratojen hyppääjäksi, vaikka odotukset olivat siellä 150cm luokkien paikkeilla. Omalla tasollaan tamma tosin menestyi hyvin.
Edeline oli vähän kolho, kulmikas hevonen, jonka parhaita puolia olivat asennoiltaan ja terveydeltään erinomaiset jalat sekä hyvä, syvä runko. Kevyt kolmiomainen kaula sekä kulmikas takaosa eivät olleet järin esteettiset, mutta eivät ne Edelinen elämää tai kilpauraa haitanneetkaan. Toisella palkinnolla kantakirjattu raudikko sai kilpauransa jälkeen viisi varsaa, kaksi oria ja kolme tammaa. Orivarsat ruunattiin, eikä tammoistakaan tullut maajoukkueratsujen emiä. Edelinen varsojen parhaita puolia ovat erinomainen luonne sekä ratsastettavuus, hyvä hyppytekniikka sekä erinomaisen korrektit jalat. Kulmikkaita ne kyllä ovat, osa jopa, no, rumia, mutta se nyt ei käyttöhevosta pilaa. Edeline eli 31-vuotiaaksi.
Sukuselvitys © Lissu T.
Ryhdikäs, korkeajalkainen ori oli muilta mittasuhteiltaan liki moitteeton, ja erityisesti sen runkoa sekä jalka-asentoja kehuttiin kilpaa. Emän peruja, selkeästi. Emänsä upeita liikkeitä Drago tosin ei perinyt, ori jäi itse keskivertoliikkujaksi. Ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, ja koostaan huolimatta moni ratsuponikasvattaja kiinnitti Dragoon huomionsa. Keski-Eurooppalaiset hevoskasvattajat käyttivät Dragoa melko maltillisesti, sen sijaan Pohjoismaissa ori oli hyvinkin suosittu. Drago jätti jälkeläisilleen hyvän, toisinaan turhankin eläväisen ja leikkisän luonteen, hyvän ratsastettavuuden sekä esteälyä. Kapasiteetti sekä rakenne vaihtelevat paljonkin susirumasta 150cm -hyppääjästä kuvankauniiseen 130cm -ratojen tähteen, joten periyttäjänä Drago oli yhtä epätasainen kuin sen nuoruusvuosien kilpailutulokset. Ori lopetettiin hammas- ja suolisto-ongelmien vuoksi 25-vuotiaana.
ii. Oritestissään kolmanneksi tullut Damien myytiin jo nuorena Italiaan, jossa se kilpaili melko säästeliäästi nuorten hevosten luokkia nousten hitaasti, mutta varmasti 150-160cm radoille kilpaillen pääosin Italiassa sekä naapurimaissa. Kansainvälistä tähteä holsteinorista ei tullut, vaikka se menestyikin tasollaan. 160-senttinen, punarautias ori oli vähän matalajalkainen ja roteva, ennemmin vanhan mallin neliömäinen ratsu kuin modernimpi pitkäjalkainen ja kevyt sporttimalli. Damien ei antanut tämän häiritä itseään, ja olihan siinä vanhasta tyypistä ja matalista jaloista huolimatta paljon hyvää; erinomainen, vahva takaosa, hyväasentoiset lavat ja jalat, jalo pää sekä vahva, ylös kiinnittynyt, joskin vähän leveä kaula. Liikkeiltään Damien ei ollut erityisen säväyttävä, laukka tosin riitti vallan mainiosti 150-160cm radoilla työskentelyyn.
Kilpailuansioillaan ensimmäiselle kantakirjapalkinnolle kivunnut Damien ei aivan vastannut kilpahevosen stereotypiaa. Se oli utelias, leikkisän oloinen hevonen, vilkas ja ajoittain vähän häslä, vaikka työskentelyyn keskittyikin ja oli herkkä, hyvä ratsastaa. Käsiteltäessä se muistutti enemmän juuri varsaiän ohittanut nuorta vielä eläkepäivilläänkin. Vaikka ori ei vanhan tyyppinsä vuoksi ollutkaan tammanomistajien ykkösvalinta, Damienista jäi pitkin eurooppalaisia kantakirjoja, pääosin kuitenkin Italiaan, noin sata varsaa. Jälkeläisten paras puoli on niiden työmotivaatio sekä hyvä luonne, jolla on paikattu pitkälle toisinaan vaatimatonta liikettä tai hyppytekniikkaa. Jokunen jälkeläinen on noussut ihan kansainvälisille radoille, mutta mikään vuosisadan periyttäjäori tämä hevonen ei ollut. Damien eli 28-vuotiaaksi.
ie. Elfrida ei oikeastaan tehnyt muuta kuin kävi voittamassa tammatestinsä, kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja sen jälkeen teki varsoja toisensa perään näyttäytyen lähinnä näyttelykehissä sekä maitovarsansa rinnalla myyntitapahtumissa. Tummanruunikko, 165cm korkuinen holsteintamma tuli todella laadukkaasta, ihan olympiaratsuja tehneestä emälinjasta, eikä isälinja ollut yhtään huonompi. Kun tamma itse osoitti jo nuorena olevansa hyvätekniikkainen hyppääjä sekä hienoliikkeinen, kaunis ja tyylikäs hevonen moitteettomine kauloineen ja upeine runkoineen, kasvattajan päätös siitostamman urasta oli hyvin helppo. Eikä puoliveritamman rakenteessa muutenkaan ollut moitittavaa, se oli hieno, näyttävä hevonen jalosta päästä erinomaisesti kulmautuneisiin jalkoihin. Luonteeltaan Elfrida oli kuningatar, kuitenkin reilu sellainen, aina hyväkäytöksinen mutta nuoremmat tammat ruotuun palauttava rautarouva. Hyvähermoinen, käsiteltäessä moitteeton, ratsastettaessa yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä ja rohkea; ruunikko ei arastellut oikein mitään.
26-vuotiaaksi elänyt omistajansa kruununjalokivi loisti jalostuskäytössä, kuinka muutenkaan. Koko hevonen oli yksi prinsessasatu, ja sitä olivat myös Elfridan jälkeläiset; hyvärakenteisia, hienoluonteisia, kapasiteetikkaita estehevosia, vähintään keskivertoja myös periyttäjinä. Yksi Elfridan pojista on edustanut Hollantia maajoukkuetasolla, ja muutama maitovarsa on ollut huutokaupan kallein. Että sellainen hevosmaailman kouluttamaton kotiäiti!
e. Gricelda (tummanrautias, 166cm) syntyi todennäköisesti siksi, että kasvattajansa oli orin omistajan hyvä ystävä; laadukkaampiakin tammoja oli tarjolla nuoren orin ensimmäisen ikäluokan emiksi. Gricelda, 166cm korkuinen raudikko, onkin valitettavasti isänsä vaatimattomampia jälkeläisiä, 130cm ratojen hyvä harraste- ja kisapeli, muttei sellainen tähti kuin siitä toivottiin. Emän vaikutus näkyy vahvasti, tytär on samanlainen hyväluontoinen, vähän kolho hevonen, kuitenkin terve ja toimiva tapaus. Griceldan kaula on melko kevyt, kuitenkin hyvin runkoon liittynyt, runko syvyydeltään hyvä mutta vähän lyhyt ja takaosasta kulmikas. Jalat ovat kuivat ja hyväasentoiset, liikkeet suorat, väljät ja pitkät, eivät kuitenkaan järin ihmeelliset. Hyppytekniikasta sen sijaan ei juuri moitittavaa ole, kaikki ponnistuksesta jalkatekniikkaan toimii kuten pitääkin. Onkin vähän sääli, että näin rohkea, mielellään hyppäävä, herkkä ja yritteliäs hevonen, jonka tekniikkakin on vielä kunnossa, jämähti 130cm radoille eikä noussut korkeammalle. Tammatestissään sekä nuorten luokissa Gricelda oli vielä hyvin lupaava, mutta sinne nuoruusvuosiin se suurin menestys sitten jäi.
Tamma kuitenkin kantakirjattiin nippa nappa toiselle palkinnolle, ja sillä tehtiin tarkoin valittujen orien kanssa viisi varsaa. Jälki oli hieman epätasaista emän kaltaisesta 130cm -ratojen perushyvästä hevosesta aina korkeimpien tasojen ruusukehaihin. Rakenteeltaan varsat ovat emäänsä parempia, hyväjalkaisia ja fiksuja hevosia, yhtä vähän kipakampaa tapausta lukuun ottamatta hyväluontoisia ja ratsastettavuudeltaan kehuttuja. Gricelda viettää eläkepäiviä omistajansa tilalla paimentaen nuorempia tammoja.
ei. Mustankimo estelupaus, 168-senttinen Théolex kuoli vain viisivuotiaana ehtimättä todistaa täyttä potentiaaliaan. Vakava ähky sekä sitä seurannut leikkaus veivät orin jo nuorella iällä. Oritestissään sekä nuorten luokissa vakuuttanut, laukastaan sekä hyppytekniikastaan 9 pistettä saanut kimo oli lupaavan isälinjan poikia, lupaava itsekin, raamikas ja korrektirakenteinen hevonen erityisen hyvin asettuneella kaulalla, hyvillä lavoilla ja likimain täydellisellä rungolla. Vuohiset olivat vähän lyhyenpuoleiset ja etuset suppuvarpaiset, mikä ei kuitenkaan liikkeissä näkynyt. Théolex oli seurallinen, utelias ja hyväpäinen hevonen, rohkea ja helposti innostuva, ei kuitenkaan korviaan kadottava pojanviikari.
Nuoreksi hevoseksi orin kilpailutulokset olivat erinomaiset, ja kun se yhtenä vuonna oli käytössä muutamille tammoille, kiinnostuneita löytyi ympäri Eurooppaa. Orista jäikin, onneksi, kolmisenkymmentä varsaa useaan eurooppalaiseen kantakirjaan. Kuusi Théolexin pojista on jo kantakirjattu ja hyväksytty kaikkiin merkittäviin saksalaisiin kantakirjoihin, kilpailunäyttöjä jälkeläisillä on 130cm -radoilta aina 160cm -tasolle asti. Théolex periytti vahvasti hyvää luonnettaan sekä hienoa laukkaansa, kapasiteetti sekä komea rakenne periytyivät heikommin. Théolexin pojat ovat järjestään tammoja laadukkaampia, mutta isänemänä Théolex on toiminut erinomaisesti.
ee. Hyvästä suvustaan ja kaikin puolin lupaavista lähtökohdistaan huolimatta Edelinestä ei tullut sellaista tähteä kuin siitä toivottiin, ei kilparatsuna tai periyttäjänä. 167cm korkuinen punarautias holsteintamma oli tammatestissään lupaava, se suoritti varmasti ja erityisesti irtohypytyksessä se keräsi kehuja rohkeudellaan, hyppytekniikallaan sekä hyvällä asenteellaan. Nämä ominaisuudet eivät tietenkään iän myötä kadonneet, Edeline oli ikänsä todella rohkea (muttei tyhmänrohkea), hyväpäinen hevonen, joka teki mielellään töitä, kohtasi uudet asiat ja työtehtävät intomielin eikä hermoillut kisatilanteissa. Vielä nuorten luokissa varhaiskypsä Edeline menestyi, mutta jäi lopulta 130-135cm ratojen hyppääjäksi, vaikka odotukset olivat siellä 150cm luokkien paikkeilla. Omalla tasollaan tamma tosin menestyi hyvin.
Edeline oli vähän kolho, kulmikas hevonen, jonka parhaita puolia olivat asennoiltaan ja terveydeltään erinomaiset jalat sekä hyvä, syvä runko. Kevyt kolmiomainen kaula sekä kulmikas takaosa eivät olleet järin esteettiset, mutta eivät ne Edelinen elämää tai kilpauraa haitanneetkaan. Toisella palkinnolla kantakirjattu raudikko sai kilpauransa jälkeen viisi varsaa, kaksi oria ja kolme tammaa. Orivarsat ruunattiin, eikä tammoistakaan tullut maajoukkueratsujen emiä. Edelinen varsojen parhaita puolia ovat erinomainen luonne sekä ratsastettavuus, hyvä hyppytekniikka sekä erinomaisen korrektit jalat. Kulmikkaita ne kyllä ovat, osa jopa, no, rumia, mutta se nyt ei käyttöhevosta pilaa. Edeline eli 31-vuotiaaksi.
Sukuselvitys © Lissu T.
Jälkeläiset
19.05.2015 holst-o. Noack Drogo (e. Athaleia) om. Kida VRL-08368
10.05.2016 fwb-o. Damn Dracul (e. Damned Calypso) om. Crimis VRL-10480
10.05.2016 fwb-o. Damn Dracul (e. Damned Calypso) om. Crimis VRL-10480
Kilpailutiedot
|
Porrastetut kilpailut
Esteratsastus taso 11/10 - ominaisuuspisteitä 6680.06 |
Näyttelykalenteri
00.00.0000 Järjestäjä - Jaos, Palkinto - tuomari Nimi |
|
ERJ - esteratsastuskilpailut, 40 sijoitusta
17.04.2015 Prime Sporthorses, ERJ, 150cm, 04/30 20.04.2015 Claridge Stud, ERJ, 160cm, 02/31 21.04.2015 Prime Sporthorses, ERJ, 150cm, 01/30 03.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 01/40 04.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 01/40 05.05.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 02/40 08.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 04/40 10.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 05/40 11.05.2015 Rêve de Haussea, ERJ, 160cm, 04/30 14.05.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 05/40 17.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 03/40 18.05.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 02/40 23.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 06/40 27.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 06/40 27.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 06/40 29.05.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 03/40 29.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 04/40 30.05.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 06/40 30.05.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 02/40 01.06.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 03/50 |
02.06.2015 Esikoinen, ERJ, 150cm, 01/30 03.06.2015 Esikoinen, ERJ, 150cm, 01/30 07.06.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 07/50 08.06.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 04/50 11.06.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 07/50 12.06.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 02/50 19.06.2015 Holmberg, ERJ, 150cm, 03/50 17.06.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 07/50 21.06.2015 Rêve de Haussea, ERJ, 150cm, 01/30 23.06.2015 Rêve de Haussea, ERJ, 150cm, 03/30 24.06.2015 Rêve de Haussea, ERJ, 150cm, 04/30 25.06.2015 Rêve de Haussea, ERJ, 150cm, 05/30 27.06.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 01/50 28.06.2015 Rêve de Haussea, ERJ, 150cm, 05/30 28.06.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 07/50 29.06.2015 Rêve de Haussea, ERJ, 150cm, 03/30 30.06.2015 Holmberg, ERJ, 160cm, 07/50 22.07.2015 KK Reiter, ERJ, 160cm, 01/30 28.07.2015 KK Reiter, ERJ, 160cm, 02/30 29.07.2015 KK Reiter, ERJ, 160cm, 02/30 |
Päiväkirja
27.10.2021 Toinen sija kansainvälisistä kisoista - kirjoittanut omistaja
Rapsutin sormillani Dracon kaulaa kevyesti ihan satulan vierestä. Vielä viimeinen pystyokseri, ajattelin. Dracolla oli vahva imu esteelle, mutta se malttoi vielä viimeisenkin esteen kohdalla kuunnella apujani. Pääsimme hyppyyn juuri oikeasta kohdasta ja liisimme kevyesti esteen yli. Ei kolahdusta! Taputin oria reilusti kaulalle, kehuin sitä vuolaasti ja hymyilin leveästi. Olimme onnistuneet tekemään päivän toisen puhtaan radan ja vieläpä jatkokierroksella. Nyt vain jäisimme jännäämään mihin aikamme riittäisi. Kuulin kuinka kaiuttimista kuului tumman miesäänen kuuluttamana, että pääsimme ajallamme kärkipaikalle tässä vaiheessa. Mahastani otti jännityksen vuoksi, vaikka minulla on kilpailuista vuosien kokemus. Joka kerta se on kuitenkin ihan yhtä jännittävää. Taputukset ja vislaukset kaikuivat maneesissa ja ori nautti joka hetkestä. Olin niin ylpeä Dracosta. Se oli tullut minulle jo kilpauransa aloittaneena mutta silti siitä oli muodostunut minulle ihan yhtä tärkeä hevonen, kuin niistä, jotka olen ratsuttanut ja kouluttanut itse alusta asti.
Ratsastin orin kanssa maneesista kilpatallille. Se oli nuorena hieman arkaillut uusia paikkoja ja ihmismassoja, mutta nykyisin se on rauhallisempi kisapaikoilla. Nyt myös tulostakin oli alkanut syntyä sen seurauksena. Kilpatallin takaa lähti mukava hiekkapohjainen maastoreitti, jota pitkin lähdimme tekemään loppuverryttelyitä. Draco rentoutui entisestään mukavasti ja tuntui olevan loistavasti hallinnassani. Uskalsin löysätä ohjat lähes kokonaan ja antaa orin venyttää ravissa kaulaansa eteen alas. Rennon lenkkeilyn jälkeen täytyi palata tallin pihapiiriin jännitämään luokan tulosten ratkeamista. Kun luokan viimeinenkin ratsukko oli päässyt radan maaliin saakka, oli tulosten julkistamisen aika. Tulosten julkistaminen alkoi viidennestä sijasta ja jännitys vatsanpohjassani koveni valtavasti. Lopulta kuulin nimemme julkistettavan toisella sijalla. Tunne oli niin ylpeä ja vapauttava!
Saavuimme takaisin kentälle palkintojen jakoon muiden hevosten kanssa riviin. Tuomari julkisti vielä jokaisen sijoittuneen nimen ja tuli kiinnittämään ruusukkeen Dracolle. Sain itselleni mitalin kaulaan ja kauniin liljoja sisältävän kukkakimpun syliini. Palkintorahat saisimme myöhemmin, joka sekin oli varsin iloinen bonus. Ori nautti hurjasti sijoittuneiden saamista aplodeista ja kunniakierroksesta kentän ympäri.
Kilpatallin ulkopuolella laskeuduin Dracon selästä ja talutin sen vuokraamaamme karsinaan. Pesukarsinat olivat vielä varattuna edellisten luokkien osallistujien toimesta, joten rauhassa keittelin orille palautusjuomat kohdilleen ja riisuin varusteet. Päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin, joten olimme molemmat hikisenä. Kiitin itseäni siitä, että olin vuokrannut karsinan kahdeksi yöksi, jottei meidän tarvitsisi heti tänään kiiruhtaa takaisin kotimatkalle. Nyt voisin rauhassa hoitaa ratsuni valmiiksi kisapäivän jäljiltä ja käpertyä itse sängyn pohjalle suihkunraikkaana Netflixin äärelle.
Rapsutin sormillani Dracon kaulaa kevyesti ihan satulan vierestä. Vielä viimeinen pystyokseri, ajattelin. Dracolla oli vahva imu esteelle, mutta se malttoi vielä viimeisenkin esteen kohdalla kuunnella apujani. Pääsimme hyppyyn juuri oikeasta kohdasta ja liisimme kevyesti esteen yli. Ei kolahdusta! Taputin oria reilusti kaulalle, kehuin sitä vuolaasti ja hymyilin leveästi. Olimme onnistuneet tekemään päivän toisen puhtaan radan ja vieläpä jatkokierroksella. Nyt vain jäisimme jännäämään mihin aikamme riittäisi. Kuulin kuinka kaiuttimista kuului tumman miesäänen kuuluttamana, että pääsimme ajallamme kärkipaikalle tässä vaiheessa. Mahastani otti jännityksen vuoksi, vaikka minulla on kilpailuista vuosien kokemus. Joka kerta se on kuitenkin ihan yhtä jännittävää. Taputukset ja vislaukset kaikuivat maneesissa ja ori nautti joka hetkestä. Olin niin ylpeä Dracosta. Se oli tullut minulle jo kilpauransa aloittaneena mutta silti siitä oli muodostunut minulle ihan yhtä tärkeä hevonen, kuin niistä, jotka olen ratsuttanut ja kouluttanut itse alusta asti.
Ratsastin orin kanssa maneesista kilpatallille. Se oli nuorena hieman arkaillut uusia paikkoja ja ihmismassoja, mutta nykyisin se on rauhallisempi kisapaikoilla. Nyt myös tulostakin oli alkanut syntyä sen seurauksena. Kilpatallin takaa lähti mukava hiekkapohjainen maastoreitti, jota pitkin lähdimme tekemään loppuverryttelyitä. Draco rentoutui entisestään mukavasti ja tuntui olevan loistavasti hallinnassani. Uskalsin löysätä ohjat lähes kokonaan ja antaa orin venyttää ravissa kaulaansa eteen alas. Rennon lenkkeilyn jälkeen täytyi palata tallin pihapiiriin jännitämään luokan tulosten ratkeamista. Kun luokan viimeinenkin ratsukko oli päässyt radan maaliin saakka, oli tulosten julkistamisen aika. Tulosten julkistaminen alkoi viidennestä sijasta ja jännitys vatsanpohjassani koveni valtavasti. Lopulta kuulin nimemme julkistettavan toisella sijalla. Tunne oli niin ylpeä ja vapauttava!
Saavuimme takaisin kentälle palkintojen jakoon muiden hevosten kanssa riviin. Tuomari julkisti vielä jokaisen sijoittuneen nimen ja tuli kiinnittämään ruusukkeen Dracolle. Sain itselleni mitalin kaulaan ja kauniin liljoja sisältävän kukkakimpun syliini. Palkintorahat saisimme myöhemmin, joka sekin oli varsin iloinen bonus. Ori nautti hurjasti sijoittuneiden saamista aplodeista ja kunniakierroksesta kentän ympäri.
Kilpatallin ulkopuolella laskeuduin Dracon selästä ja talutin sen vuokraamaamme karsinaan. Pesukarsinat olivat vielä varattuna edellisten luokkien osallistujien toimesta, joten rauhassa keittelin orille palautusjuomat kohdilleen ja riisuin varusteet. Päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin, joten olimme molemmat hikisenä. Kiitin itseäni siitä, että olin vuokrannut karsinan kahdeksi yöksi, jottei meidän tarvitsisi heti tänään kiiruhtaa takaisin kotimatkalle. Nyt voisin rauhassa hoitaa ratsuni valmiiksi kisapäivän jäljiltä ja käpertyä itse sängyn pohjalle suihkunraikkaana Netflixin äärelle.
virtuaalihevonen | a sim game horse
Kuvat © Klosterhof Medingen
Kuvat © Klosterhof Medingen
